Mietiskelyä herättävä viikko. Kiireinen elämänrytmi herättää kaksi "katkeraa" kysymystä: Miksi paikasta toiseen juokseminen ja älytön hoppu ei laihduta? Ja miksi kiireessä ehtii kuitenkin napata Arnold'silta ystävänpäivädonitsin, ja valita kahdesta vaihtoehdosta sen rasvaisemman? Ja miksi rasvaton jugurtti maistuu niin keinotekoiselta?

Kiireelle en voi mitään, sitä en voi elämästäni tässä vaiheessa poistaa. Liikuntaa rakastan (siinä määrin kuin jaksan näiden kilojen kanssa hyppiä ja jumpata), mutta miten tehdä sille tilaa kalenterista? Tuntuu että aikaa on liian vähän muutenkin, työt on hoidettava, samoin opiskelut: ja sosiaaliset suhteetkin tulisi pitää hengissä. Ja se jäljelle jäävä tunti-pari vuorokaudessa: kyllä kaipaan myös sitä levon hetkeä, nollautumista.

Vaaka näytti 140,9.