Huhhuh, tästäkin päivästä selvittiin vaikka välillä oli vaikeaa. Eräs työkaveri oli leiponut kääretorttua, tuonut tarjolle varmaan kaksi kiloa irtokarkkia ja pussillisen suolapähkinöitä, hänellä kun oli viimeinen työpäivä ennen vauvalomaa. En enää pidä läheskään kaikista karkeista (kai se on vanhenemisen merkki) mutta hänen tarjoamansa karkit sattuivat olemaan juuri minun suosikkejani. Ihmettelin mielessäni, että miten tämä edes on mahdollista! Joudun tällaisiin kiusaustilanteisiin tahtomattani. Poikkeuksellisesti minun tuli myös työskennellä pari tuntia taukohuoneessa, siellä olin pitkiäkin aikoja yksin näiden herkkujen kanssa. Otan vain yhden salmiakin, ajattelin monta kertaa, mutta tiesin että ei se olisi siihen jäänyt.

Miten oppia kohtuus? Jo lapsena kummastelin niitä kavereita, joiden laatikoiden kätköistä löytyi karkkikokoelma. Itse en ole osannut säästää (rahankin kanssa vähän niin ja näin ;)). Olen aina syönyt kaikki heti saatuani/ostettuani. Eikä koske vain karkkia, vaan kaikkea himoitsemaani. Minun on helpompi olla kokonaan ilman kuin ottaa vähän.

Mutta joka tapauksessa, olen tyytyväinen itseeni. Tänään olin uimassa. Keksin hyvän tavan tehostaa jalkatyöskentelyä uidessa: uin selkää, ja liikuin eteenpäin polskimalla jalkoja, kädet niskan takana. Se oli tietysti aika hidasta, ja minut ohitettiin monta kertaa. Vasta muutaman kierroksen jälkeen huomasin, että rata jolla uin, oli varattu "nopeille kuntouimareille". Vähän nolostuneena vaihdoin rataa. Uiminen on silti kivaa. Saunassakin virisi kuuma keskustelu tuntemattomien kuntoilijoiden kanssa ajankohtaisista aiheista kuten eläkeiän nostamisesta syntynyt hässäkkä...

Hyvää viikonloppua ihan kaikille!