Torstai ja perjantaikin sujuivat paaston kannalta hyvin. Torstaina tosin ylitin määrätyn 800kcal, koska mieheni oli tehnyt iltapalaksi "hedelmäsalaattia laihduttajalle", minua erityisesti ajatellen, enkä tietenkään tohtinut kieltäytyä. Hyvää se oli, vaikkakin ainoa "pureskeltava" ruoka tällä viikolla. Perjantaina sen sijaan kalorit jäivät 700:ään.

Eilen tapasin viimein personal trainerini (jostain syystä tuo englanninkielinen nimi kuulostaa paljon hienommalta :D). Noloa, mutta onnistuin tiistaina unohtamaan sovitun tapaamisen hänen kanssaan, ja jouduimme sitten siirtämään sen perjantaille. Minulla ei ole tapana unohdella, vaikka totuus on että kalenteri on yleensä erittäin täynnä. Opintojen, töiden ja kaiken muun elämän yhteensovittaminen ei aina ole ongelmatonta.

Häneltä sain lisää intoa liikuntaan. Ajattelin joskus, ettei kuntosaliohjaajalla ole muuta tehtävää kuin opettaa ihmiset käyttämään laitteita turvallisesti. Mutta hän antoikin minulle paljon tehostevinkkejä (mm. tasapainolauta jalkaprässissä), ja laati minulle viikottaisen liikuntaohjelman, sisältäen aerobista ja lihaskuntoa harjoittavaa liikuntaa.

Viime viikolla treenasin lopulta varmaan n. 1000 kalorin edestä. Kaksi kuntosalikäyntiä isolla rasituksella ja yksi uimahallireissu puoliteholla. Minulle uiminen on samalla rentoutusta ja sosiaalisuutta: äidin kanssa pulikoidessamme kävimme läpi viime aikojen kuulumiset ja lähitulevaisuuden suunnitelmat. Eli uinti olisi voinut olla tehokkaampaakin :-) Lisäksi kävi niin, että uimaan mennessä äiti unohti kastella tukkansa ja minä sitoa pitkän tukkani (olimme kai niin tohkeissamme). Uinninvalvoja tuli oudon vihaisena tuomaan minulle hiuslenkkiä ja läksyttämään hiusten kastelun tärkeydestä, vaikka emme olleet vielä ehtineet edes veteen. Mutta kivaa oli silti :-)

Viikko on ollut hyvä, vain kerran lannistavat asiat pääsivät ottamaan vallan. Näin nimittäin kaupassa ihania housuja ihanissa väreissä: ne olivat "haalistuneen" vihreitä, vaaleanpunaisia ja harmaita, keväisiä olohousuja. Olivat vielä sopuhintaankin, ja XXL näytti aika sopivalta. Ja kyllähän se olikin, kyseessä oli joustava kangas. Mutta housut eivät tietenkään näyttäneet päälläni yhtään niin hyviltä kuin olin ajatellut... sovitin kaikkia värejä toivoen että syy olisi väärässä värissä. Mutta ei. Sitten jäin katsomaan raskausarpista vatsaani (en ole koskaan ollut raskaana) ja muhkuraisia reisiäni. Ne ovat pahimmat "läskikohdat" vartalossani. Minusta tuntui siellä sovituskopissa, että eivät ne reidet voi ikinä siloittua, oikeasta selluliitista on kai aika vaikea päästä eroon? Ja lähteeköhän ne nopean lihomisen tuomat raskausarvet mitenkään? Muistaakseni sinkkipasta ainakin voisi niitä vaalentaa...

Raskausarvista tuli mieleeni, että on kyllä ollut oikeaa vauvakuumettakin. Pari kaveria on raskaana, ja varsinkin hoikilla ihmisillä vauvamasut näyttävät todella kauniilta. (Ja tämähän ei ole syy laihduttaa, eikä hankkia lasta! :D) Joten ei kai ne raskausarvet niin paljon haittaa, jos ne viimeistään oikeana raskausaikana tulisivat. Tosin vauvakuumetta pitää kyllä vähän hillitä, sillä opiskelut täytyy ensin hoitaa alta pois (ja kysyä miehen mielipidettä), ja tähän kaikkeen menee kyllä useampi vuosi.