Viikonloppu tosiaan oli täydellisen vapaa, eikä vanhat syömismallitkaan erityisemmin kummitelleet. Vietimme viikonlopun mieheni kanssa kahdestaan, eli paastoa oli helppo ylläpitää. Kauppareissun kuitti jäi kymmeniä euroja pienemmäksi kuin normiviikonloppuna. Niilläkin rahoilla voi tehdä vaikka mitä kivaa! Perinteinen saunasiiderikin jäi väliin. Mieheni tukee onneksi projektissani sataprosenttisesti. Hän sanoo, että hänelle olen sopiva juuri sen kokoisena kuin kulloinkin olen, mutta haluaa minun pysyvän terveenä ja terveyttähän laihtuminen ennen kaikkea edistää.

Toisaalta hän saa myös jaksavamman lenkkikaverin kun kuntoni kohenee. Viikonloppuna ulkoilimme jonkin verran (olihan upea sää!), mutta minulla kun on edelleen aika heikko kunto, hengästyin turhan nopeasti epätasaisessa maastossa ja se harmittaa. Metsäreitillä ohitsemme hölkkäsi pariskuntia samanlaisissa ulkoilupuvuissa, salaa vähän kadehdin niitä naisia, jotka ovat yhtä hyvässä kunnossa kuin miehensä. Tääkin tahtoo!

Tällä viikolla aion uskaltautua jumpalle. Pelkään vähän niitä peilejä, joita jumppasalissa on joka puolella. Mutta täytyy pystyä katsomaan totuutta silmiin. Tänään menen kuitenkin ihan vaan salille, ottamaan kunnon superhikitreenin!