Huhhuijaa! Viikko on ollut aikamoista juoksemista paikasta toiseen, ja valitettava totuus on että kiireettömyyttä saan odottaa kesään saakka. Kevät on yhtä hulinaa, miten kaikki tekeminen onkin voinut kasaantua juuri huhti-toukokuulle? Vasta kesäkuussa helpottaa kun yliopisto sulkee luentoluokkien ovet ja voin lukea iltaisin tenttikirjojen sijaan superhömppää, kuten romantiikkaa pursuilevia Harlekiineja.

Kesäisin tapanani on käydä pyörällä töissä ja tänä vuonna kesätyöpaikkani on n.10km päässä kotoani. 20km pyöräilyä viidesti viikossa tehostanee laihtumistani. No, kunhan nyt ensin päästään sinne kesäkuulle...

Flunssa onneksi alkaa jo hellittää otettaan. Tällä viikolla kävin kerran uimassa mutta muuten liikunta on kiireiden vuoksi jäänyt vähäiselle. Yritän kuitenkin tehdä pieniä, kuntoa kohottavia valintoja kuten portaiden nouseminen hissin sijaan. (Kävin taannoin katsomassa sukulaistani sairaalassa, ja päätin kiivetä 8.kerrokseen portaita pitkin. Hengästyin ihan kamalasti, pöh.)

Herkkujen väheneminen kyllä näkyy vaatteissa pienenä löystymisenä, ja se tuntuu hyvältä. Yritän pantata vaa'alla käymistä, kun yhdessä vaiheessa tuli hypättyä puntarille kahdestikin päivässä ja grammojen heittelehtiminen vähän ahdisti.

Myös luomuruokavalioon siirtyminen on ottanut edistysaskelia. Aina ei kuitenkaan millään voi valita terveellisempää, ja kiireessä tulee helposti napattua mukaan vääränlaista välipalaa. Karkit, sipsit, jäätelöt (sitä yhtä Ben'n'Jerry'siä lukuunottamatta) ovat jääneet pois. Ai niin paitsi että söinhän minä 50g suklaamunaa pääsiäisenä. *Punastus* Sipsejä sentään en ole syönyt :-) No, totaalikieltäytyjää minusta ei herkkujen suhteen taida saada, vaikka mitä tekisi. Reilu vähennys on kuitenkin fakta, jota ei voi kiistää.