Yllättävää että tädin tarjoiluista ja paaston päättymisestä huolimatta painoni on laskenut puoli kiloa tälläkin viikolla. Olen kyllä liikkunut ahkerasti. Mutta siihen uimapukutavoitteeseen alkaa tulla kiire. Vielä 5 kg ja aikaa reilu kolme viikkoa.

Katselin eilen vanhoja kuvia ajalta jolloin painoin n. 100kg (eli parin vuoden takaisia). Vaikka siinäkin massassa on jo kolmannes liikaa, en niissä kuvissa näytä varsinaisesti lihavalta. Minulle mahtui vielä normaalin vaatemalliston isoin koko 46. Silloin kai osasin kantaa itseni jotenkin paremmin, luotin itseeni ja pidin rohkeammin erilaisia vaatteita. Nykyään en juuri osta vaatteita, koska en halua tuhlata rahaa tämänhetkiseen vartalooni. Melkein kaikki vaatekaappien vaatteet ovat käyneet pieniksi, joten pidän jatkuvasti samoja mustia roikkuvia housuja ja tummia paitoja. Vaikka oikeasti rakastan värejä ja vaatteita. Häpeän itseäni, en esim. kehtaisi tässä kunnossa mennä työhaastatteluun tai tavata vanhoja tuttuja, jotka pääsisivät mielessään hämmästelemään lihomistani.

Joku voisi ajatella, ettei itseään saa hävetä vaikka olisi minkä näköinen, ja että itsetunnon kehittyminen lähtee sisältäpäin, ei suinkaan ulkoisista muutoksista. Olen tässä asiassa vähän eri mieltä. Nopea lihominen ja ulkomuodon muutos ei ole antanut minulle aikaa tottua ja hyväksyä omaa ulkonäköä. Niin (toivottavasti) kävisi jos en pystyisi kiloja karistamaan. Kuten sanottu, hyväksyin itseni 30 kiloa sitten, silloinkin ylipainoisena, totuin itseeni sen kokoisena. Mutta nyt peilikuva jopa vähän kuvottaa, kasvotkin ovat kuin turvoksissa ja tuntuu että silmät pian peittyvät paksujen poskien alle. En anna itsestäni ottaa valokuviakaan nykyään. Vaikka ehkä pitäisi, sitten voisin laittaa jääkaapin seinään itsestäni kuvan. Viimeistään silloin valitsisin kaapista ne kasvikset :-)

Niin ja tosiaan: tärkeimpänä silti terveydelliset syyt. Ei voi sanoa, että pelkään diabetesta kuin ruttoa, koska pelkään sitä paljon enemmän. Lääkärini avasi silmiäni tässäkin asiassa: syöpä on jopa helpompi sairaus kuin diabetes. Syöpä pystytään useimmissa tapauksissa parantamaan, mutta diabetesta pystyy vain hoitamaan, ei poistamaan ikinä. Ja se tuo mukanaan munuaissairauksia, jalkavaivoja, huonontaa näköä, kohottaa riskiä sairastua sydänperäisiin sairauksiin jne. Enkä halua laiminlyödä terveyttäni enää yhtään lisää...

Tämä taitaa olla vähän synkempihenkinen merkintä, mutta kirjoitan rehellisesti millaisia ajatuksia lihavuus ja laihtuminen minulle tuo.