keskiviikko, 17. elokuu 2016

Suunta jälleen "alaspäin"

Kovinpa tulee pitkiä välejä postauksilleni :D

Nyt on jälleen otettu itseä niskasta kiinni, noin kolmen vuoden painon jumituksen jälkeen 120 kg:ssa. Sinänsä hyvä, että se ei siitä enää lähtenyt nousuun, eli edes jonkinlainen elämänmuutos on tehty. Nyt painan 115,3 kg, ja tavoite on ensin päästä 110 kg:aan ja saada paino stabiloitumaan siihen. 110kg on myös raja, jolloin annan itseni lopettaa e-pillereiden syömisen. Sen jälkeen annan kuukautiskierron tasaantua rauhassa, käytämme muuta ehkäisyä - vasta joskus 90kg tienoilla uskallan yrittää raskautua.

Olen ollut kerran 2 vuotta sitten raskaana 120-kiloisena, mutta keskeytin raskauden. Hetki ei ollut oikea, ja pelkäsin myös ylipainon vaikutuksia raskauteen. Raskaus sai alkunsa hyvin helposti, joten siksi toivo elää, että se olisi yhä mahdollista.

keskiviikko, 12. kesäkuu 2013

Paluu tulevaisuuteen

Jälleen pääsen sanomaan: pitkästä aikaa.

Painoin välissä yli 150kg, pahimmillaan liki 160kg. Vaakani, jonka yläraja on 140kg, ei varmaan pariin vuoteen kertonut painoani.

Sitten tapahtui elämänmuutoksia, ja puolen vuoden kuluttua huomasin että viime kesän vaatteet roikkuvat päällä. Tänään uskaltauduin kokeilemaan, josko vaaka taas näyttäisi painoni (eli lukemat olisi alle 140:n), ja hämmästyin: tulos oli 121kg. Olen todella hämmentynyt, sillä mielsin itseni edelleen 150-kiloiseksi, ja tuntuu uskomattomalta että olen täysin huomaamattani, likipitäen yrittämättä, laihtunut yli 30kg. Puolessa vuodessa.

Huh! Tahti todennäköisesti jatkuu, mutta aion pitää laihtumisen maltillisena, sillä pelkään löysää nahkaa. Se mikä tuntuu uskomattoman upealta on fakta, että vielä joskus tulen painamaan alle 100kg. Eikä siihen oikeasti mene välttämättä montaa vuotta.

Seuraavan kerran vaa'alle vaikka parin viikon päästä.

Vyötärönympäryksen pienenemistä olen mittaillut parin kuukauden verran, silloin 118cm. Tällä hetkellä 111cm.

perjantai, 16. heinäkuu 2010

Ei otsikkoa

Pitkään olen ollut täältä pois. Nyt kokeilin, vieläkö muistan salasanan ja muistin näköjään. Josko olisi aika palata? :)

maanantai, 2. marraskuu 2009

Ei otsikkoa

Iiks...jumittaa jumittaa. Olemme perustamassa Tampereelle "laihduttajien tukiryhmää", onko ketään kiinnostuneita? Tarkoitus olisi liikkua ja jakaa vinkkejä laihdutukseen liittyen. Laita viestinä vaikka mailiosoitteesi... meitä on tällä hetkellä 2 naista. Iällä tai muulla ei väliä. Ideoidaan "toimintaa" sitten yhdessä...vapaamuotoista tietenkin!

tiistai, 22. syyskuu 2009

Kurja tilanne laihdutusrintamalla

Voin kertoa että olen todellisessa jumitustilassa. Tiedän että motivaatiota pitäisi olla ja kai sitä onkin jossain, mutta piilossa syvällä minussa. Miten ihmeessä löydän sen motivaation taas? Sen verran pystyn hallitsemaan syömistä, etten ole päästänyt tilannetta repsahtamaan käsistä herkuttelemalla liikoja. Pidän huolta etteivät kilot lisäänny, mutta eivät ne vähenekään. Liikunta on täysin jäänyt nyt kun paluu työ- ja opiskeluelämään on taas tässä. Ei tunnu riittävän aikaa, vai pitäisikö herätä aamulla neljältä lenkille? Ruoan laatu on kyllä aiempaa parempi, mutta enää en ylläpidäkään sitä yli 140 kilon painoa. Tosin onhan se sanomattakin selvää, että kyllä tämän 125 kilon massaakin ylläpitääkseen täytyy aika paljon ruokaa syödä.

Virheellisesti ajattelen edelleen mm. että itsetehty ruoka ei lihota. Jos ruoan eteen on joutunut näkemään vaivaa, katoavat kalorit taivaan tuuliin. Ja pah...

Jo aiemminkin mainittu vauvakuume vaivaa kovasti. Toivonkin että joskus, ihannepainoni saavutettuani, voisin muuttaa tämän raskausblogiksi, heh :) En missään nimessä haluaisi näin tukevassa kunnossa tulla raskaaksi (jos liikaestrogeenin ehkäisevästä vaikutuksesta johtuen voisinkaan). En silti saa kunnon otetta laihduttamiseen. Tämä raskautumisasia voisi toimia parhaana mahdollisena motivaattorina mutta näköjään rakastan silti tätä pulleaa, liikkumatonta elämää enemmän. Vaikka muistan kuinka hyvältä keväälläkin tuntui, kun liikuin ahkerasti. Sorrun tällä hetkellä jopa siihen "ensi viikolla aloitan ahkeran liikunnan" -ajatteluun. *punastus*

Masentavaa, myönnän. Plus syksy ja kaikki.

Mutta vielä minä täältä nousen! :) Ylä- ja alamäet kai kuuluvat laihdutukseen. Ja elämään muutenkin, heh :)